MAAILMAN PISIN RAVINTOTILITYS

Terveppä vaan teidän pilviseen torstaihin! Viime viikonloppu siintää jo kaukana menneisyydessä (ja uusi kolkuttaa jo ovella) ja sen innoittamana on tullut taas pohdiskeltua vähän ravintojuttuja ja syömisiä. Lähinnä mietiskelyn käynnisti se, kun huomasin taas, miten helppoa ja salakavalaa ruualla palkitseminen on ja kuinka sokerikoukussa kärvistelevän ihmisen mieli keksii mitä ihmeellisimpiä oikeutuksia teoilleen. (Nyt voit ottaa hyvän asennon, tekstiä on paljon)

Otetaanpa esimerkiksi perjantai. Raskas (eikä siis todellakaan mikään oikeasti raskas) työvuoro takana ja ihana viikonloppu edessä. Hyvä kun liikkeemme oven saan suljettua, niin mieli alkaa jo fantasioida vähän rennomasta iltapalasta, jota olisi sitten kiva napostella leffaa katsellessa. Tai jos ei syötävää, niin ainakin sitten lasi viiniä. Pitäähän sitä nyt jotakin pientä herkkua olla, koska perjantai. Ja voin luvata, että mielelläni on omat tekosyynsä myös lauantain ja varsinkin sunnuntain varalle. 

Oon puhunu tuttujeni kanssa paljon tästä ilmiöstä, jota kutsun aterioiden romantisoinniksi. Tai jollain tavalla se on myös viikonlopun romantisointia. "Kun nyt kerrankin on vapaata ja saa vähän levähtää ja ottaa iisisti niin pitäiskö tehdä sitten vaikka jotain oikein hyvää ruokaa?" Ja hyvän ruuan tekeminenhän on todella mahtavaa, eikä välttämättä liity mitenkään mässäilyyn tai muuten vaan-syömiseen ja joskus siihen ei löydy aikaakaan kuin viikonloppuisin, mutta väittäisin, että tässäkin raja on hiuksenhieno. Jos viikonlopun lähestyminen saa aina veden herahtamaan kielelle, ollaan ehdollistuttu ajattelemaan, että silloin on aina tiedossa jotain hyvää.

Toki on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä lainkaan. Joille viikonpäivät ovat vain vinkkejä siitä, millon pitää mennä töihin, millon taas pitää jäädä kotiin ja milloin oli seuraava triathlon. Tavallaan kadehdin heitä, jotka osaavat ottaa ruuan pelkkänä polttoaineena. Itselleni kun viikonlopuista on ajan kanssa muokkautunut eräänlainen "free zone": "Nyt voi ottaa rennosti, koska maanantaina palaan taas ruotuun". Ideana ihan jees, mutta jos pyrkisin noudattamaan edes suositeltua 80:20 suhdetta syömisissä (80% puhdasta ruokaa ja 20% vaikka sitten niitä irtokarkkeja), niin kolmen päivän irtiotto ei nyt ihan sovi tähän. Varsinkin, kun se niin kovin usein lipsahtaa vielä sinne alkuviikon puolelle.

Jos en nyt totaalisen väärin laske, niin päivinä ajateltuna koko viikonloppu kattaisi koko viikosta jo noin 43%. Jos tuon 20%:n repsahtelun (tai laskelmoidun herkuttelun) taas suhteuttaa päiviin niin noin 1,5 päivää saisi syödä ohi suunsa. Eli siis vähän vapaammin. Se ei ole hirveän paljon se. Ja tietysti nämä suhteet jakautuvat (varsinkin normaaleilla ihmisillä) vähän tasasemmin, kuin että vetäis ekaks 5,5 päivää tiukkaa dieettiä ja sitten 1,5 päivää armotonta menetettyjen makunautintojen takaisin kahmimista. Tunnistan itseni edellisestä, myönnettäköön, ja vielä hieman laajemmilla prosenteilla. 

Tämän kaiken tiedostaen yritän nyt ottaa vähän toisenlaisen asenteen tähän romantisointiin. Fiilistely ja rentoilu ei oo missään nimessä laiskuutta (kunhan muistaa käydä myös treenaamassa), mutta niihin ei aina tarvitse liittyä vatsalaukkua täyttäviä tekijöitä. Tässä vähän fiiliksiä siitä, miten oon yrittänyt ravita itseäni lähipäivinä (okei, viinilasillinen on vielä viime viikonlopulta).   

Ajattelin nyt yrittää kerran vielä ihan tosissaan tätä maidoton, vehnätön, sokeriton -linjaa. Oon lukenu paljon artikkeleita siitä, kuinka ihmisten flunssat ja astmat ja vaikka sun mitkä on helpottunu huomattavasti, kun noi kolme suomalaisen ravintoympyrän peruspilaria poistaa kokonaan ruokavaliosta. 

Maidon korvaan mantelimaidolla, jota käytän lähinnä smoothieissa ja kahvissa. Jos välillä tekee mieli leipää, niin täysjyväkaura tai muu gluteeniton leipä toimii mainiosti ja päälle voi muussata vaikka avokadoa voin sijaan. On muuten aivan pirun hyvää! Vielä ei ole tullut vastaan asiaa, johon tarvitsisin makeuttajaa, sillä kotimaiset marjat ovat itsessään niin hyviä, mutta jos sitä tarvitsen, niin valitsisin varmaan agavesiirapin. 

Ruokavalioon sopii oikein hyvin kaikenlaiset siemenet, hyvät pähkinät ja mantelit, kananmuna (en jaksa stressata keltuaisista), mantelimaito, soijajogurtti (pienissä määrin), kasvikset (etenkin vihreät), avokado, hedelmät (max 2 per päivä), kala, laadukkaat öljyt (kuten oliiviöljy ja kookosöljy) sekä marjat. Lisäksi vettä pitää tietysti juoda paaaaljon. 

Saa nähä kuinka pitkälle pääsen näillä eväillä. Mutta jos on pieninkään mahdollisuus saavuttaa tällä aikamme ravintokuningattaren, Gwyneth Paltrow'n hehku, niin pakko ainakin yrittää. ;)

ps. Onnea! Miten ihmeessä jaksoit lukea koko homman? Muiskis <3

Suski